Minulle kaikista vaikeinta elämässä on olla tekemättä mitään. Olla vain hiljaa aloillaan, hengittää syvään ja luottaa. Juuri nyt olen elämässä siinä pisteessä, tietynlaisessa taitekohteessa jossa en voi tehdä mitään enempää. Sisäinen ääneni komentaa minua jatkuvasti lepäämään ja olemaan hiljaa. Hiljaisuus on kyllä koukuttavaa, kaunista ja voimakasta. Mutta miten saan sisäisen kohinan laantumaan ja kiivaan tahtoni asettumaan?

Juuri silloin, kun tuli roihuaa töissä, kotona, harrasteissa, pään sisällä, sydämessä kaikkein polttavimmalla liekillä, juuri silloin kannattaisi hetkeksi pysähtyä ja tunnustella omaa oloaan. Minä olen puskenut niin suurella sydämellä kohti unelmiani, kohti elämäntehtävääni, kohti lunastustani, että hengästyttää ja rinnassa sykkii epätahtiin. Asiat eivät tietenkään suju niin kuin minä (ego) tahdon, josta seuraa kaikenlaisia turhia draamoja pääni sisällä. Kysymyksiä olemassaolostani, tehtävästäni maan päällä ja sieluni sopimuksesta pulppuaa, tukahduttaen kykyni kuunnella vastauksia.

Haluaisin vain olla onnellinen ja levollinen. Haluaisin, että sydämeni olisi rauhallinen, tasapainossa ja vain… olisi. Olen keksinyt ratkaisunkin siihen, miten tähän päästään ja miten tästä olotilasta tulee vallitseva: luovuta, päästä irti ja ole onnellinen.

Minulle jo rakkaaksi tullut ihminen, kouluttaja, henkinen valmentaja, valon tuoja Marjaana Will-Vidlund on todennut, että jos Sinä teet unelmiesi ja sydämesi toiveiden eteen 50% niin henkiset auttajasi ja oppaasi tekevät sen toiset 50%. Suhdeluku vaikuttaa siltä, että pääset helpolla, mutta sinun oma panoksesi on todella tärkeä. Se tarkoittaa ihan oikeita ja aitoja kohtaamisia itsesi kanssa. Se tarkoittaa omien vahvuuksien tunnistamista, hyväksymistä ja käyttöönottoa. On oltava rehellinen sydämelleen ja mentävä myös päin kipua jos se kuuluu tulla kohdatuksi. Omalla kohdallani se on tarkoittanut paljon asioita, aika monia treffejä peiliin katsoen. Välillä on tullut treffeiltä juoksulähtö ja välillä ne ovat onnistuneet yli odotusten. Marjaanan kyky kuunnella ja saada sinut näkemään oma kauneutesi on vertaansa vailla. Suosittelen lämpimästi hänen koulutuksiaan ja kurssejaan. Käy katsomassa www.tietoisenjohtamisentalo.com

Nyt kuitenkin on se hetki, että tältä erää se oma 50% on tehty mieltäni kuohuttavan asian parissa. Kyllä. Vähän vaikea se on myöntää todeksi täydellisyyden tavoittelijalta, mutta näin se on. For now. Olen kyllä saanut apua pitkin matkaa, mutta nyt on aika sisäisen hiljaisuuden, levon ja rauhan. Irti päästämisen sietämättömin osuus on tunnistaa se mistä tulisi päästää irti.. epäonnistumisen pelko ja yleisesti ajatus siitä mitä se epäonnistuminen omalla kohdalla olisi.. soturin tie on tullut päätökseen, ei ole enää mitään mitä vastaan tai minkä puolesta taistella. .nyt on aika luottaa siihen, että sydämen valinnat kantavat eteenpäin.. luovuttaa pelkonsa pois ja päästää irti. Olenko jo kirjoittanut, että pelon vastakohta ei ole rohkeus vaan rakkaus? Huhhuh, on taas aika ottaa vauhtia, hypätä.. ja nauttia pudotuksesta. Kaikessa hiljaisuudessa, rauhassa ja levossa. Tai ainakin siinä määrin hiljaisuudessa, kuin se on mahdollista kolmen energisen lapsen äitinä.

Olen alkanut etsimään sisäistä levollisuutta ja hiljaisuutta arkipäivän elämässä myös niissä tilanteissa, joissa iltapuuro kiehuu kattilan yli ja palaa hellaan kiinni, lapset kiukkuavat väsyneinä ja huutavat juosten pitkin taloa suostumatta iltapesuille, huolimattomasti jätetty vesilasi tippuu pöydän reunalta ja hajoaa pitkin lattioita riehunnan lomassa… nämä arkipäivän kaaostilanteet opettavat minua enemmän, kuin vetäytyminen vuorille hiljaisuuteen meditoimaan. On paljon helpompaa olla rauhallinen ja rauhassa rauhallisessa ympäristössä luonnon keskellä, kuin kaaoksen keskellä arjessa. Suosittelen toki metsäretkiä ja luonnon hiljaisuuteen vetäytymistä kaikille, mutta minua riemastuttaa välillä huomata, kuinka olen oppinut mielenrauhaa ja mielenhallintaa keskellä elävää elämää.

”Kun me todella tiedämme, että elämä on vaikeaa – todella ymmärrämme ja hyväksymme sen – niin elämä ei enää olekaan vaikeaa.”

- Psykiatri M.Scott Peck, Rakkauden psykologia