Tunnustus: olen paininut rankasti oman egoni kanssa. Isoimmat väännöt tatamilla on käyty siitä, että egoni loukkaantuu kaikesta kaikille ihan koko ajan. Hän tuntee suurta tuskaa ja lohduttomuutta täysin mitättömistä pikkuasioista, joilla ei ole oikean hyvinvoinnin ja rakkauden kanssa mitään tekemistä. Päässä pyörii mylly:” Miksiköhän se ei onnitellut siitä ja tästä. Kyllä minä olisin vastaavassa tilanteessa tehnyt niin ja näin. Eikö se tosiaan tajua, kuinka vähättelevä ja ignoroiva hän on siinä tässä ja tuossa? Miksei se soita, pyydä kylään, tule käymään? Jne jne jne…” Ja samaan aikaan rintaa puristaa valtava ahdistus.

Varmasti kukaan ei ole halunnut tahallaan satuttaa. Huvittavinta tässä on se, että pääasiassa loukkaantumiset ovat tulleet siitä, kun joku ei ole sanonut mitään. Niinpä. Olenhan itsekin joka suuntaan äänetön. Ihmisten välisessä kommunikoinnissa tärkeintä ei ole se mitä ja miten viesti lähetetään, pikemminkin se miten se vastaanotetaan. Oma tulkinta siitä, mitä viestillä halutaan sanoa. Esimerkiksi usein meitä kehutaan kauniiksi tai osaaviksi, mutta emme välttämättä usko sanojaa. Sen sijaan jos joku vaikka vihjaiseekin, että et täyttänyt hänen odotuksiaan niin uskot sen salamana heti.

Egoni on siis kunnostautunut nostamalla haloon äänettömyydestä. Mitä tässä voi enää muuta kuin kiittää kauniisti egon aktiivisuutta? Samalla, kun siunaan tuota ylitouhukasta pirulaista, lähettelen henkisiä kukkakimppuja ja ympäröin rakastavalla energialla kaikki ”loukkaajat”. Puristus rinnassa hellittää.

Pääsen ajoittain sovintoon oman egoni kanssa, sillä oivalsin, että tavallaan tuo ego on kuin yliomistautunut vanhempi. Se yrittää suojella ja varjella kaikelta pahalta. Samalla, kun se yrittää hyvää, se tukahduttaakin sen pärjäävän, vahvan ja osaavan ihmisen siellä alla. Pikkuhiljaa tuo onneton alkaa uskomaan egon ääntä totuuden ääneksi. Usein ego jatkaa siitä, mihin äiti tai isä jäi, kun lensit pesästä. Ego kuitenkin ohjautuu pelosta ja epävarmuudesta eikä rakkaudesta. Meille vanhemmille tekee tiukkaa katsoa vierestä, kun omaan lapseen sattuu. Ottaisimme mieluummin itse henkiset iskut vastaan, kuin antaisimme sen oman rakkaimman kärsiä ja kokea mielipahaa. Silloin kuitenkin teemme vain hallaa. Olemme kaikki tulleet tänne oppimaan asioita ja useimmiten oppi menee paremmin kivun kautta perille. Valitettavasti. Voimme siis vain tarjota rakastavan sylimme ja kaiken turvamme näille pienille, kun he opettelevat asioita. Samalla opimme myös itse läsnäolon tärkeyden, toisen surun kohtaamisen ja vain hiljaa vierellä istumisen merkityksen. Sen, että olllaan siinä tarvittaessa.

Se miltä ego yrittää meitä suojella sisältää lähes poikkeuksetta tärkeän sanoman. Tavallaan ego on siis myös ystävä. Ehkä se ei yritäkään tietoisesti laittaa kapuloita ymmärryksemme rattaisiin vaan, nimenomaan auttaa meitä? Yrittäessään suojella se nostaakin tunne tunteelta kohdattavaksemme häpeää, syyllisyyttä, pelkoja ja kaikkea inhottavaa itsestämme, jotta käsiteltyämme ne ja päästettyämme niistä irti voimme kaivautua vielä syvemmälle, sillä pakko tässä on pikkuhiljaa alkaa uskomaan, että kaikkien noiden tunnekerrosten alla täytyy olla jotain kaunista ja upeaa. Eihän se olisi muuten niin syvällä piilossa tarkkaan vartioituna. Eikö koko ihmiskunnan historiassa aina ne kaikkein suurimmat aarteet ole kätketty syvimpään pimeyteen? Ja ne rohkeat, jotka uskaltavat kohdata hurjimmatkin vitsaukset, lohikäärmeet, pimeyden ja pelot, palkitaan. Heidät palkitaan kirkkaimmalla ja kauneimmalla palkinnolla; itsellään. He alkavat resonoimaan korkeimpien värähtelyjen, kirkkaimman valon ja kauneuden, itse äärettömän kanssa. Ja silloin olo on, kuin olisi tullut todella pitkältä ja vaikealta matkalta takaisin kotiin. Turvaan. Rauhaan. Kyllä Kiitos.

Elämän yksi tarkoitus on elää! MEMENTO VIVERE! Kokea, tuntea ja sukeltaa kipeimpäänkin. Sillä siellä syvimmissä vesissä levittäytyy uskomaton kauneus ja hiljaisuus. Mitä syvemmälle menet sen rauhallisempaa siellä on.  Sukelluksen jälkeen voit nousta pinnalle puhtaana ja virkistyneenä. Kaikki on sen arvoista. Uskalla.

Tässä lopuksi vielä linkki Tara Langen Egomaster-kurssille. En ole käynyt sitä itse, mutta olen kuullut ystävältäni niin ylistäviä kehuja siitä, että uskallan suositella sitä kaikille egon riepottamille.  https://www.facebook.com/events/393840984101221/